Ja olen yhä tajuttoman hiljaa

Tulin vain äkkiä kertomaan että olen ainakin jo kymmenen vuotta kummastellut miksi en asu Raumalla ja kummastukseni huipentui äsken kun katselin telkkarista Vanhaa Raumaa. Miten kaunista ja romanttista siellä onkaan. Ja kaiken ihanan kukkuraksi siellä asui yksi minun edesmenneistä isotädeistäni miehineen ja jälkeläisineen. Jälkeläiset asuvat yhä. Jälkeläiset joiden äidinkieli on rauma!

Jos Raumalla joku työnantaja haluaisi täydentää hlökuntaansa yhdellä yli-ikäisellä tädillä ja jos minä hakisin sitä työtä ja saisin sen ja muuttaisin samantien Raumalle niin ehtisinköhän oppia sen hurmaavan kielen ennen kuolemaani? Ehtisinkö täydellisesti? Ja näkisinkö raumankielisiä unia?

Ja nyt hiljaa.