Maailman väliaikaisin teksti

(Oli taas pakko tulla:) Ajattelinkin aamulla että multa ikäänkuin puuttui yksi ruhje. Mutta eipä puutu enää! En minä tätä täydennystä tahallisesti hankkinut. Tää tuli ihan itsestään kun rankassa sateessa ruokakauppaanpyöräillessäni jäin pyöräilemään ympyrää punaisen liikennevalon ääreen (kevyen liikenteen väylälle) ihan vain siksi ettei tarvitsisi nousta pyörän satulasta joka kastuisi valon vaihtumista odottaessa. En tiedä mistä se tuli, huomasin vain että kun yhtäkkiä yllättäen oli pakko kääntää tankoa vähän rajummin, jokin satutti polvea niin että en voinut olla kuiskaamatta paria sanaa. Ja nyt mun ruhjekiintiö on taas vähäks aikaa täynnä.

(En ymmärrä miksi on niin tärkeää pitää pyöränsatula ja takamus kuivina kun kaikki muu on läpimärkää.)